Viimeinen purikura

Otinpas tämän otoksen uudella Panasonicillani, jota en osaa käyttää mutta joka oli saatava ku tässä Panasonicin maassa hintaero samaan kapineeseen Suomen maassa oli melkein 300 euroa.

Tänään onpi viimeinen lauantaini Japanissa. Ja huomenna viimeinen sunnuntai. Ja sit maanantai. Ja tiistai. Ja niin. Iyadaiyadaiyadaiyadaaaaaa. Huvittais aika paljon mennä takas tonne yliopistoon jatkamaan siitä mihin jäin eikä enää koskaan palata meidän laitokselle hinkkailemaan kuppaista gradua ja tekeletenttiä. Miks opiskella pääaineena japania Suomessa ku on olemassa tällanen maa jossa sitä puhutaan muuallaki ku oppikirjan kasetilla. Terveisin Kriisiiri-87.

No palataanpa erinäisiin asioihin sekä tunnelmiin sit joskus ku oon toipunu tästä kriisistä.

Viime aikojen erinäisten tunnelmien tunnuskappaleeksi muodostui tämä:



Ashita kara nanika ga hajimaru yo, suteki na koto da yo.

PS. Jos blogini lukioissa on Fasupalan valmistajia, niin suosittelen pyrkimään Japanin markkinoille. Suomeen palattuani tehtäviini tulee kuulumaan are-nandattakke-Fasparan postitusta sen uusille faneille.

Akita monogatari

Sain meidän asuntolan Mariko-sanilta lahjan:


Elelin Yamagatassa:


Tein viimeisen onsen-matkan Touhokussa. Kohde oli Akitan prefektuuri. Nyt oon pulikoinu onsenissa Yamagatassa, Miyagissa, Iwatessa sekä Akitassa. Enää Aomori ja Fukushima puuttuu. Jos Yamagatassa aika kulkee verkkaisesti niin Akitassa aikaa ei edes oo. En nyt oikein jaksa tästä matkasta kirjottaa ku alkaa vaan masentaa liikaa. Paluumatkalla tajusin että nyt tää loppuu ja aloin parkua. Kokeilin Nyanko-sensei-arpaa. Voitin pääpalkinnon. Siinä sitä sit seisoin keskellä Touhokun korpea räkä poskella ja jättifiguuri sylissä ja itkin ja lollasin yhtä aikaa. Tämä oli outo hetki elämässäni.


Jigoku (=helvetti), paikka jossa ei maasta purkautuvan myrkyllisen kaasun takia kasva mitään. Helvetissä haisi sangen tujulta.


Ajattelin että pitäähän tää perinteinen vesiklosettikin kerran blogiini ikuistaa.


Ryteikössä oli mukavaa.


Ryteikön siimeksessä höyrysi kuuma lähde luonnontilassa.


Vetonaula oli tämä kallionseinämästä jatkuvalla paineella purkautuva kuuma vesisuihku.




Tombo ja maisema.

Jokunen tombo ja jalkapuoli hämähäkki. Itken verta ku en saanu kuvaa japanin suurimmasta sudenkorennosta oniyammasta ku ne ei suostunu laskeutumaan vaikka kuinka kyttäsin silmä kovana.


Perinteinen maalaisateria omnom. Simpukkasalaatti oli tosin hieman epämiellyttävää ja tohon kotiloon en tohtinu koskea. Kotilon viereisessä kipossa oli jotain oranssia ja epämääräistä. Kokeilin sitä popsia ja maku oli katkarapumainen. Sit huomasin että yhdellä niistä epämääräisistä oli hyönteisen silmät. Näin tulin syöneeksi ekaa kertaa elämässäni uppopaistettuja mehiläisen toukkia. Tuotteen nimi on hachi no ko, siitä vaan maistamaan jos käytte Japanissa. <3______<3

Sekkaku dakara udon-leipomossakin käytiin. Siellä joku mummo lajitteli noita nuudeleita silmäpelillä virheellisiin ja myymäkelpoisiin sellasta yks paketti kolmeen sekuntiin -vauhtia.


Perillä Yamagatassa odotti syysmyrsky.

Ens viikon torstaina mä lennän Suomeen. Se on sitte kriisin paikka! Olis mukavaa, jos Suomessa olis jonkinlainen Japanista palaajien tukikeskus, jossa vois kumarrella ympäriinsä, virittää torakka-ansoja, juoda kylmää teetä pullosta, kuunnella kehuja pitkästä nenästä ja ohuesta tukasta ja olemattomista poskipäistä ja vetää samalla merilevää niin että henki haisee.

Hands Burger

Jolloti jolloti!! Kerronpa teille nyt viime aikoina käsillä olleista ajoista epäkronologisessa järjestyksessä.

Aloittaen siitä tärkeimmästä eli Nyanko-senseistä!! Nyanko-sensei on siis ylipainoisen kissan hahmossa liikuskeleva juopotteluun ja ylensyöntiin taipuvainen henkiolento ja kyaaaaa kawaiiiii -tunteideni kohde. Tässä Nyanko-sensei elementissään:


Täällä on jatkuvasti kaupoissa käynnissä erilaisia keräilyesinearvontoja. Niistä ajankohtaisimpana Family Martin Nyanko-sensei-arvonta!! Toverini oli kuullu vihiä, että jotkut Family Martit myy arpoja jo päivää ennen virallista myyntipäivää. Siispä lähdimme keskellä yötä koluamaan läpi Yamagatan Famima-tarjontaa. Kaksi tuntia, kuus Family Martia ja 1800 jeniä myöhemmin kello kolme yöllä puristin vihdoin toisessa kädessäni biirua ja toisessa pehmoisaa Nyanko-senseitä (ja Nyanko-käsipyyhettä ja Nyanko-kansiota jotka myös voitin siinä rytäkässä).


Jihuuuuuuuuu!!!

Olen myös löytänyt uuden lempimestan Yamagatasta: Hands Burger! Se on Mosburgerista itsenäistyny hampurilaispaikka, jossa jokainen burgeri ja pihvi tehdään käsityönä. Jos eksytte Yamagataan niin muistakaa Hanzu Baagaa. Se on myös merkityksellinen paikka elämässäni, sillä perustimme siellä toverini kanssa manzai-duon (manzai = japanilainen stand up). Moon Hands ja toverini Burger. Yhdessä olemme Hands Burger. Vitsit ovat vielä vähissä, mutta ainakin alotamme aktimme niin että minä sanon ohanzu ja toverini konbaagaa. (Japanirajoitteisille: ohayou on japaniksi huomenta ja konbanwa iltaa ja mulla kuulemma synnynnäinen lahja japanilaisiin puujalkavitseihin.)

Tuli myös väännettyä pitkästä aikaa muutamat riskit takoyakit (muutamalla tarkoitan 60 kappaletta). Mustakalan toverini pyydysti ja teurasti omin kätösin (minä internetissä ulkoileva löllö olen sujahtanut täällä touhokulaisten eräjormien pariin) joten melko luomua oli.


Warabimochiakin oli tarjolla:

Jotain tollasta hiekan ja jauhon ja liisterin sekoitukselta tuntuvaa kesäherkkua se oli. Kaikenlaista oon tässä vuoden aikana suuhuni pistäny. Nattou (mätä soijapapulima), siankorva, meduusa, kanan maksa ja rustokudos vartaassa ovat kuuluneet menyyni. Inhokkini on ehkä ollu raaka boniitti, joka maistuu vereltä.

Tänään kävin virastossa hoitamassa bisneksiä. Lomakkeessa kysyttiin, millä oon elättäny itteni Japanissa. Sanoin että no Monkashoun apurahallahan minä. Virkailija sano että kirjota se siihen. Lollahtelin että mikäs se apurahan eka kanji nyt olikaan ja vuodatin pinteisen hikitipan. Justhan mä pääsin JLPT:n läpi enkä siltikään osaa tosipaikan tullen edes vaivaista sanaa kirjottaa. Vaan onnekseni ja ihmetyksekseni virkailijat eivät myöskään muistaneet kyseistä merkkiä. Lopulta yks lähti sitä tarkistamaan, mutta ehdin sillä välin jo luntata kännykän tekstinsyötöstä. Että tämmönen kirjotusjärjestelmä täällä.

Nyt pitää kiitää kohti Yamagatan kylänraittia ja nomikaita joten loput kerron jälleen ensi kerralla!!

Lopuksi keskustelu, jonka voisin vaikka tatuoida itseeni (situaatio oli sellanen että mulla oli vaihteeksi ongelmia kengän laittamisessa): Toveri: Shiiri-san hontoni ohimesan da na Siiri: Chigau yo. Shougaisha da mon. Toveri: Hai hai. Shouganaisha.